Huonokuntoisuus todistettava
Jos ilmoitat ajoneuvosi kunnon huonoksi, on Tullille selvitettävä huonokuntoisuuden perusteet.
Lisäksi Tulli tarkastaa ajoneuvon. Myös normaali- ja hyväkuntoisiksi ilmoitetut ajoneuvot voidaan tarkastaa.
Ajoneuvo verotetaan liikennekelpoisessa kunnossa
Tulli arvioi ajoneuvon kunnon vaikutuksen verotusarvoon. Myös asiakkaalla on halutessaan mahdollisuus selvittää ajoneuvon arvoon vaikuttavia seikkoja (esimerkiksi ajoneuvon huonokuntoisuus).
Verotus toimitetaan vain liikennekelpoisesta ja tyydyttävästi yksilöitävissä olevasta ajoneuvosta. Jos puutteita huomataan, verotus toimitetaan vasta niiden poistamisen jälkeen.
Autoverolain mukaan ajoneuvoon kuuluvat toimintakuntoisina vähintään ne varusteet, jotka siinä tulee olla, jotta se on liikennekelpoinen. Verotusarvoa ei alenneta tällaisen katsastusvarusteen puuttumisen tai epäkuntoisuuden vuoksi.
Kuntoluokan ilmoittaminen on pakollista
Yleisen vähittäismyyntiarvon määrittämisessä voidaan ottaa huomioon muun ohella ajoneuvon kunto ja muut yksilölliset ominaisuudet. Yleiseen myyntihintaan tehdään näistä johtuvat korjaukset, jolloin päästään samanlaisen ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon eli ajoneuvon verotusarvoon.
Käytetyn ajoneuvon yksilöintilomakkeessa on pakollista ilmoittaa ajoneuvon kunto asteikolla hyvä - normaali - huono.
Jos asiakas on ilmoittanut ajoneuvon huonokuntoiseksi, hänen on esitettävä selvitystä niistä seikoista,
joihin hän haluaa vedota. Lisäksi Tulli tarkastaa ajoneuvon. Myös normaali- ja hyväkuntoisiksi ilmoitetut ajoneuvot
voidaan tarkastaa.
>> Yksilöintilomake,
lomakkeet 27A - 27E
Kunnon arviointikriteerejä
Perusoletuksena on, että ajoneuvot on suunniteltu kestämään huolto-ohjelmansa mukaisesti huollettuina määrätyn ajan keskimääräistä käyttöä, ja normaalista poikkeava käyttö kuluttaa ajoneuvoa tavanomaista enemmän. Ajoneuvon kuntoa arvioidaan poikkeamina tästä normaalista käytöstä johtuvasta kulumisesta.
Kunnon arviointi perustuu kokonaisharkintaan, jossa on otettu huomioon kaikki ajoneuvon kunnosta kertovat seikat. Ajoneuvon kuntoa verrataan sen iän ja ajokilometrien edellyttämään ajoneuvon normaalikuntoon. Arvioinnissa otetaan huomioon ainakin seuraavat asiat:
Maalipinnan kunto
a. Hyvän kunnon merkkeinä ovat maalipinnan virheettömyys ja kiilto.
b. Normaalin kunnon merkkeinä on ajan kuluessa hitaasti kasvava pienten naarmujen ja vaurioiden määrä sekä maalipinnan
himmeneminen.
c. Huonon kunnon merkkeinä ovat selvät ajoneuvon korin tai muotosuojien vaurioista (kolhut, naarmut, repeämät, ruoste
jne.) johtuvat maalipinnan vauriot (halkeamat, lohkeilu, hilseily tms.), selkeät värivirheet (uudelleen- tai
paikkamaalaus) tai huomattava haalistuminen tai mattapintaisuus (auringonpolttama).
Lasipintojen kunto
a. Hyvän kunnon merkkeinä ovat lasipintojen virheettömyys ja
naarmuttomuus.
b. Normaalin kunnon merkkeinä on ajan myötä hitaasti kasvava pienten naarmujen ja halkeamia aiheuttamattomien
kiveniskujen määrä.
c. Huonon kunnon merkkeinä ovat selvästi havaittavat naarmut, kiveniskemät ja halkeamat.
Sisustuksen ja verhoilun kunto
a. Hyvän kunnon merkkeinä ovat verhoilun venymättömyys, eheys ja puhtaus.
b. Normaalin kunnon merkkeinä ovat ajan myötä hitaasti etenevät verhoilun muodonmuutokset (venymät, kulumat ja
mahdolliset tekstiilien vauriot) ja muut pienet vauriot.
c. Huonon kunnon merkkeinä ovat verhoilun merkittävät vauriot ja sen yleinen epäsiisteys.
Hallintalaitteiden kunto
a. Hyvän kunnon merkkeinä ovat hallintalaitteiden, kuten ohjauspyörän tai
-tangon, kaasu-, jarru- ja kytkinpolkimien tai -vipujen kumiosien sekä katkaisijoiden tms. vipujen kulumattomuus ja
viattomuus.
b. Normaalin kunnon merkkeinä ovat ajan myötä hitaasti etenevät kulumat kumi- ja muoviosissa.
c. Huonon kunnon merkkeinä ovat edellä mainituissa osissa esiintyvät selvät vauriot.
Irrotettavissa olevien ja muiden osien kunto
a. Hyvän kunnon merkkeinä on näiden osien, kuten puskurien, listojen,
peilien, irrotettavien peitelevyjen, -luukkujen ja -katteiden kulumattomuus ja virheettömyys sekä maalin tai muun
pinnoitteen virheettömyys tai haalistumattomuus.
b. Normaalin kunnon merkkeinä ovat ajan myötä hitaasti etenevät kulumat, naarmuuntumiset ja pinnoitteen
haalistumat.
c. Huonon kunnon merkkeinä ovat edellä mainittujen osien selvät vauriot.
Moottorin ja voimansiirron sekä pyöräntuennan ja muiden alustarakenteiden kunto
Käytettävissä oleva tarkastusaika ei yleensä riitä näiden osien normaalista poikkeavan kunnon
osoittamiseen. Jos asiakas haluaa vedota näiden osien normaalia huonompaan kuntoon, voi hän esittää tästä sopivaksi
katsomansa lisäselvityksen.